Aidan tuhoamistalkoot

Meillä on näköjään menossa aidan tuhoamistalkoot..! Silla puree alempia lautoja ja Urho ylempiä. Tänä aamuna oli mukava yllätys, kun molemmat oli saanut lankkuaidat alas, niin Silla oli mennyt sähköaitojen ali ja Urho yli (!). Ylimmät sähkölangat tosin oli lörähtänyt niin alas, että ne oli varmaan 60cm korkeudella maasta.

Siellä ne molemmat oli syömässä ruohoa ja puita... Kentälläkin oli ilmeisesti pyörähtäneet, sillä siellä näkyi rallittelujälkiä. Onneksi ne osaa (tai ainakin Urho osaa) pysyä tuossa pihapiirissä. Aamulla oli mukava herätys, kun katsoi keittiön ikkunasta ulos, näki kaksi omaa poninpalleroa laiduntamassa pihanurmella... Äkkiä ulos ja hepat kiinni! Otin ensin Sillan, sillä sain sen porkkanapalan avulla kiinni, joten näin ollen Urho tuli irti Sillan perässä, ihan kuin emä ja varsa! Tosin meillä on emä 80cm pienempi, entä varsansa. :D Vein ne talliin karsinoihin, sillä eihän ne tuolla tarhassa pysy.

Näin ollen heti aamun hommaksi tuli pihattotarhan lankkuaitojen korjaaminen sekä sähköaitojen kiristäminen. Menin sitten pienempään tarhaan, jossa lisäsin kolme sähkölankaa lisää, ettei ali tai yli pääsisi millään. Lankkuaitojakin laitoin vielä pari kappaletta, niin johan pysyy! Ehkä... Hain tallista molemmat, talutin ne yhtäaikaa. Kun olin päästänyt Sillan tarhan portilla ja Urho oli vielä narun päässä, niin S tuleekin portista ulos! Äkkiä Urho tarhaan ja Silla kiinni.

Tällä kertaa tämä parivaljakko pysyi tuolla tarhassa!

Ainiin, meinasi unohtua sanoa: Nilla on nyt ylläpidossa Lappeenrannassa asti. Se on siellä hyvissä käsissä ja saa tarpeeksi liikuntaa. Simppa ja Topi muutti Jaanan (Topin omistajan) omaan talliin. Näin ne hevoset vähenee, ja ihan hyvä vaan!

Silla

Eilen meidän pihaan kurvasi vinkka, jonka sisältä kuului kimeää hirnuntaa. Urho-ori oli ihan täpinöissään ja esitteli upeita liikkeitä mutaisen tarhan puolella. Lastaussilta avattiin ja ulos astui suloinen shetlanninponitamma! Kyseessä on siis 2-vuotias Silla. Silla on punarautias piirtopäinen tyttö, jolta löytyy takajaloista takakorkeat sukat! Isä on kirjava ja emä täysin ruskea.

Talutin Sillan toiseen tarhaan, jonne vein ensimmäisenä läsipää Santun. Santtu ei sanonut varsasta mitään. Meni etsimään vain ruokaa tarhasta. Seuraavaksi laskin tarhaan Simon. Simo ensin haisteli ja meni sitten poikansa perään. Kolmantena oli Nilla, joka alkoi rapsuttelemaan Sillan kanssa! Tarhasta otettiin pois Santtu ja Simo, jotka joutuivat hetkeksi karsinaan, sillä tarhaan ei enää mahtunut uusia kavereita, joten sitä oli tyhjennettävä.

Sitten tarhaan astui Nella, joka oli myös innokas rapsuttelija varsan kanssa! Hain sitten Nillan pois karsinaan ja paikalle tuli kauhistunut Leo sekä ihastunut Julle. Leo ei uskaltanut mennä askeltakaan portilta lähemmäs varsaa. Julle ravasi varsan luokse heti, eikä päästänyt lähelle ketään muita paitsi Leon, joka ei kylläkään tullut. Silla menikins sitten Leon luokse ja Leo peruutti suoraan aitaan. Se uskaltautui vähän haistelemaan ja saikin mukavan (pelottavan) kaverin, jota pitää vieläkin tuijotella.

Vein Nellan, Jullen ja Leon pihattoon, jossa odotti Molla ja Urho. Tiesin, ettei Molla sano mitään, joten sitä oli edes turha tutustuttaa varsaan. Ystäväni otti Sillan ja talutti sen pihattoon, kun taas minä talutin Urhon pois pihatosta tarhaan, josta Silla meni pihattoon. Haettiin pihattoon karsinaan teljetyt ruunat Simo ja Santtu. Pihatossa oli ihan rauhallista, paitsi Leo otti hepuleita ja lähti varsaa karkuun.

Tässä tämmöinen tarina meidän uudesta pikkuriiviöstä.

Heppojen kuulumisia

Urho on oikein hieno ruuna, jolla voisi olla mahiksia päästä juoksemaan kilpaa. Se on kuitenkin vielä auki, sillä a) meillä ei ole ohjastajaa b) eikä kilpakärryjä c) eikä (enää...) traileria, jolla kuljettaa urhea Urho ravipaikalle ja pois. Trailerista nimittäin posahti kummatkin renkaat, eikä kukaan ole vielä vaihtanut niitä, tosin mieheni kyllä sanoi, että kunhan kiireiltään ehtii, niin vaihtaa heti.

Urhea alkaa olemaan jo siinä iässä, että voisi kilparadoille lähtä. Se on aika hyvässä lihaksistossa nyt, kyllä kelpaa katella ;) Urho on myös käyttänyt voimiaan hyväksi ja liiskannut minut seinäänkin, onneks ei sattunut. Se on myös tullut kolme kertaa lankku-sähköaidoista läpi, huoh... Putkiaidat kyllä odottelee pystyttäjää ja niihin tehtäisiin lisäksi vielä sähkölankaviritelmät.

Ainiin! Urhohan klipattiin syksyllä! Alla olevien klippaus-mallejen välillä punnitsin, mikä olisi parhain? Päädyin tuohon loimeen, kun Urho hikoaa ajolenkeillä juurikin kaulasta ja ryntäistä. Niimpä piti hommata kaulakappaleellinen toppaloimi ja aika hieno löytyikin! ;)

Vasemman puolimmainen ostettiin ja oikean puolimmainen löytyikin käyttämättömänä tuolta kaapin pohjalta!

Simo-pappa on viettänyt eläkepäiviään hyvin leppoisasti varsaa vahtien. Simpalla on kerran käynyt myös eräs tuttuni (kouluratsastaja) ratsastamassa ja ai että, Pappa ei ole unohtanut taitojaan! Se oli kyllä upea!

Santtu ei suinkaan ole viettänyt lomaa kuten (melkein) kaikki muut, vaan on päässyt hyppimään esteitä Saran kanssa. Sara on siis veljen tyttö. Parit kisatkin olisi 4km päässä meistä, joten sinne nyt pääsisi ratsastamallakin, jos minä otan jonkun hepan itselleni ratsuksi. Santtu ja Sara on hypännyt 60-70cm esteitä, on korkeampaakin, mutta ratana tuota. Luokkana siellä olisi 65cm, joten se olisi oikein sopiva! Toisissa kisoissa on 70cm ylöspäin, joten kaippa sitä pitää nyt alkaa harjoittelemaan, vähän isompaakin.

Nella on voinut oikein hyvin ja elää onnellista elämää varsansa kanssa. Kerran olen Nellalla ilman satulaa kävellyt, varsa tietenkin tuli kiltisti perässä, mitä nyt välillä lähti omille teilleen, mutta äiti huusi perään ja varsa juoksi äkkiä rinnalle.

Nilla on kuin varsan isosisko, se hoitaa varsaa myös! Nillan kanssa minä olen vähän kouluillut ja ehkäpä sopivien kisojen sattuessa voisi sen C:n startata!

Molla on kuin varsan mummo. Se hoitaa myös varsaa. Jos varsa lähtee vähänkin joko Nellan tai Mollan läheltä, pitää mummelin huutaa perään. Mollan vointi on huonontunut vähän. Se syö hitaammin entä ennen ja on muutenkin vähän vaisu. Kuitenkin varsasta se on saanut paljon lisäenergiaa.

Julle on viettänyt loma päiviä. Se on nyt oikea potkupallo, kun on niin iso maha! Välillä olen käynyt pellolla ajamassa, eihän tuo mahdu edes aisojen väliin! :D

Leo on edelleen järkyttynyt varsasta, eikä ole varmaan ikinä koskenutkaan varsaan. Leksa on käynyt myös maastossa minun kanssa :)

Varsalle kuuluu oikein hyvää. Nimiehdotuksia olisi monia, mutta ei niistä osaa päättää... Mielestäni parhaimmat ovat Nasu ja Salama. Näiden lisäksi myös oli Bingo, Poju, Masi, Pallero... Minä itse sanon sitä tällä hetkellä Nasuksi, Palleroksi ja Vaaviksi, mutta kaikki muut nimittelee sitä erinimillä, kuten juuri Poju, Masi, Sälli ja mitäköhän niitä nyt on!

Uusi tulokas!

(En tiedä miksi tuo ensimmäinen kappale meni keskelle, eikä siirry siitä, Ä R S Y T T Ä V Ä Ä !)

Olin menossa 20.10. sunnuntaina puoli seitsemän aikaan pihattoon antamaan hevosille aamuruokia. Kuulin hirveää ryskettä ja yhtäkkiä ovesta juoksee läpi 16-vuotias suomenhevosruunani Simo. Simo näyttä tietä pihattoon (tai no, riuhtaisee päätään sinne päin ja laukkaa sinne). Menen pihattoon ja huomaan 14-vuotiaan Nella-tammani makaamassa maassa. Verta näkyy kuivikkeissa. Ehdi jo säikähtää, kunnes tamman takaa katselee pienen pieni varsa. Tamma nousee ylös ja varsa myös perässä ihmeen nopeasti. Katson suu ammollaan hetken, kunnes tajuan mennä auttamaan varsaa kävelemään emän utareille. Varsa saa juotua.

Kolmen tunnin päästä lähden pois tallista ja vartin välein käyn katsomassa, onko kaikki hyvin. Ilmeisesti Simo, Nellan paras ystävä on ollut varsan syntymähetkillä. Muut hevoset ovat perääntyneet ja lämminveriruunani Leksa tärisee nurkassa. Sitä pelottaa, kun uusi heppa on tullut maailmaan. Onneksi meillä on tallentava valvontakamera pihatossa ja näin, ettei Leksalla ollut mitään hätää. Se oli juossut nurkkaan äkkiä, kun varsa oli tulossa :D Simo oli katsonut vierestä sekä haistellut uutta tulokasta. Nuori suomenhevosruuna 5v. Urho on erittäin pöhlön näköinen videossa :D Sillä on tukka sekaisin ja korvat ihmeelliseti. Urhoakin taisi vähän pelottaa. Russruuna Julle on erittäin kiinnostunut uudesta tulokkaasta ja oli myös syntymähetkillä lähellä. Eli siis Urho ja Leksa olivat aika pelokkaita, mutta Simo ja Julle olivat hienoja apureita, vaikkei tehneet muuta kuin katsoneet vierellä ja haistelleet varsaa. :)

Meillä on täällä hevosilla vähän niin kuin oma perhe. Vaikkei ne biologisesti niin mene, mutta meillä menee. Molla on se mummo ja Simo on se pappa. Mollan ja Simon lapset ovat Nella ja Nilla (Mollan lapset oikeastikin). Nellan on Urho ja tämä uusi tulokas. Leo ja Julle on veljeksiä ja Urhon & uuden tulokkaan setiä. Santtu on Simon veli. Simppa ja Topi ovat välillä vähän tyhmät kaverukset, jotka eivät ajattele oikeastaan muita, kuin itseään, toisiaan ja ruokaa. Jullellakin taitaa olla niin, että 1. Ruokaa 2. Ruokaa 3. Ruokaa 4. Ruokaa 5. Kaverit ja "sukulaiset".

Varsa syntyi siis 26.10.13, eli aika myöhään, mutta tamma astutettiinkin vähän liian myöhään. Pakkaset ehtivät jo nyt tulla! Jostain syystä täällä meidän tallilla sitä on alettu sanomaan Prinssiksi? Ehkä sen nimeksi tulee sitten joku Prinssi? Noh, mietin niitä sitten myöhemmin. Nyt kerron vähän muitakin kuulumisia.

Huomasin perjantaina, että Mollan MSM on loppunut. No, eikun sitä hakemaan kaupasta. Lähdinkin yllättäen Tornioon, jossa kävin nappaamassa kyytiin Jaanan ja jatkettiin matkaa Hööksiin. Hööksistä tarttuikin vaikka mitä mukaan! mm. Leksalle LAMI-CELL suojat, Leolle remonttisuitset, Mollalle MSM ja violetti riimu, Nella-mammalle Nova-kuolaimet ja punaiset suojat, Nillalle söpöt vaaleanpunaiset suojat, Prinssille punainen ja sininen riimu, Simolle vihreä riimu ja Urholle siniset hivutussuojat.

PS. Oven tarinan saatte kuulla seuraavassa postauksessa.